Diabeetikoiden jalkahaavat: hoito

Diagnosointi ja hoito

Diabeetikoiden jalkahaavojen hoito ja diagnosointi perustuu holistiseen lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon potilaan fyysinen terveys, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä haavan kunto ¹.

Diabeetikoiden jalkahaavojen hoito alkaa haavan arvioinnilla, pisteytyksellä ja luokituksella. Haavan laajuus ja syvyys sekä mahdolliset infektiot arvioidaan, ja hoidon laatu ja intensiteetti määritetään niiden perusteella^{2 3} . Jalkahaavoista kärsivien diabeetikoiden iskemian arvioinnissa käytetään nilkka-olkavarsipainesuhdetta ja varvaspainemittausta³ . Perifeerisen neuropatian testaukseen on kaksi tehokasta menetelmää:

• Sensorisen neuropatian testaus 10 g:n monofilamentin avulla jalkapohjan eri osissa
• Värinätunnon testaus 128 Hz:n ääniraudalla tai biothesiometrillä¹

Potilailla, joilla on perifeerinen neuropatia, paineen kevennys jalan riskialttiilla alueilla on tärkeää paineen tasaista jakautumista varten ⁴ . Riittämätön kevennys johtaa kudosvaurioiden ja haavojen syntymiseen.

Diabeetikoiden jalkahaavojen holistisen arvioinnin ja hoidon takaamiseksi haava on luokiteltava hyväksytyn arviointityökalun avulla. Texasin yliopisto (UT) kehitti ensimmäisen hyväksytyn järjestelmän diabeetikoiden jalkahaavojen luokitteluun. Se sisältää kolme syvyyttä ja neljä astetta 

Kokonaisvaltainen potilasarviointi ja M.O.I.S.T.-viitekehys

Vaikeasti paranevien haavojen hoito perustuu haavan omaavan henkilön kokonaisvaltaiseen arviointiin käyttämällä kehystä, joka auttaa tarjoamaan optimaalisen haavanhoidon.

M.O.I.S.T. on kehys, joka kannustaa järjestelmälliseen lähestymistapaan. Se antaa terveydenhuollon ammattilaisille ohjeita paikallisen terapian suunnitteluun ja koulutukseen⁶. Lyhenne M.O.I.S.T. edustaa:

• Kosteustasapaino
• Happitasapaino
• Infektioiden torjunta
• Tuki
• Kudos

Lue lisää M.O.I.S.T.:stä

Puhdistus ja tarkastus

Euroopan haavanhoitoyhdistyksen (EWMA) mukaan diabeetikoiden jalkahaavojen hoidossa ratkaisevia ovat haavojen radikaali ja toistuva puhdistaminen, bakteerien hallinta, säännölliset tarkastukset ja kosteustasapainon hallinta maseraation ehkäisemiseksi ⁷ . Potilaan verisuonien kunto tulee määrittää aina ennen haavan terävää puhdistusta. Terävää puhdistusta ei saa käyttää potilailla, joilla on revaskularisaation tarve, kudosten vaurioitumisriskin vuoksi ¹ .

Vaikka verensokerin tehokkaan hallinnan voisi olettaa edistävän diabeetikoiden jalkahaavojen paranemista, väitettä tukevia julkaisuja ei ole ⁸ . Tämän voi selittää se, että pikkuvaltimoiden kovettuminen (arterioloskleroosi) on peruuttamatonta, eikä verensokeriarvojen normalisoituminen vaikuta siihen enää jonkin ajan jälkeen. ⁸ 

Sidosten merkitys diabeetikoiden jalkahaavojen hoidossa

Haavan puhdistuksen jälkeen jalkahaava on pidettävä puhtaana ja kosteana. Liiallista haavaeritettä on kuitenkin vältettävä. Sidoksen valinnassa on otettava huomioon haavan ominaisuudet, kuten haavaeritteen ja nekroottisen kudoksen määrä ⁹.  Osa sidoksista sisältää antimikrobisia aineita, jotka ehkäisevät infektioita ja edistävät haavan paranemista  ¹⁰.

Haavalle kostean paranemisympäristön luova sidos edistää luonnollista ja autolyyttistä puhdistusprosessia, jossa devitaalit kudokset pehmenevät ja irtoavat. Sidos ei kuitenkaan saa luovuttaa kosteutta, koska se voi altistaa maseraatiolle. Kosteutta imevien sidosten käyttöä ei suositella iskemian tai kuivan kuolion yhteydessä ^11 12.

Vaurioiden ehkäiseminen ja haavaan liittyvän kivun minimointi ovat tärkeitä asioita sidosten vaihdon yhteydessä  ¹³. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää pehmeitä silikonisidoksia, jotka ehkäisevät haavan tarpeetonta käsittelyä  ¹⁴. Nykyään tiedetään, että monet potilaat voivat tuntea haavasta tai toimenpiteestä johtuvaa kipua, vaikka heillä olisi neuropatia tai neuroiskemia  ¹⁴.

Diabeetikoiden jalkahaavojen muita hoitomuotoja

Liitännäishoidot voivat tukea haavan paranemista. Niihin lukeutuvat alipaineimuhoito, räätälöityjen puoliläpäisevien polymeerikalvosidosten käyttö, viljellyt ihmisen ihosiirteet ja hoito kasvutekijöillä  ¹⁵.

Kaikki haavat, jotka altistuvat jatkuvalle tai toistuvalle paineelle ja kuormitukselle, kuten kantapäiden painehaavat, sisemmät ja ulommat jalkahaavat ja jalkapohjan haavat, hyötyvät paineen vähentämisestä kevennyshoidon avulla. Kevennyshoidossa käytetään TCC-kipsiä, kävelykipsiä, hoitojalkineita ja muita välineitä, jotka tukevat liikkumista  ¹⁵.

Potilaskoulutus itsehoitoon

Tehokkaan jalkahoidon tulisi olla potilaiden, hoitajien ja terveydenhuollon ammattilaisten välistä kumppanuutta. Potilaiden kouluttaminen asianmukaisesta jalkojen hoidosta ja säännölliset jalkatutkimukset ovat tehokkaita toimenpiteitä haavojen ehkäisemiseksi¹⁶.