Laskimoperäinen jalkahaava: Kliininen ymmärrys ja epidemiologia

Laskimosäärihaavan aiheuttaa laskimosairaus. Kaikille laskimosairaudesta kärsiville ei kehity säärihaavaa, mutta kaikilla säärihaavoista kärsivillä esiintyy laskimosairauden oireita.²

Epidemiologia

Laskimosäärihaavat ovat tavallinen, krooninen ja uusiutuva vaiva. Niitä esiintyy noin 0,1–0,3 %:lla Ison-Britannian väestöstä  ³. Jopa 10 %:lla Euroopan ja Pohjois-Amerikan väestöstä on laskimoläppien vajaatoiminta, ja 0,2 %:lle kehittyy laskimosäärihaava  ⁴. Isossa-Britanniassa laskimosäärihaavoja esiintyy 1,2–3,2 ihmisellä tuhannesta eli maassa elää 70 000 – 190 000 ihmistä, joilla on laskimosäärihaava  ⁵.

Väestön ikääntyessä kaikki nämä tekijät lisäävät potilaille ja terveydenhuollolle aiheutuvia kustannuksia tulevaisuudessa.

Etiologia

Laskimosäärihaavat johtuvat kroonisesta laskimoiden vajaatoiminnasta. Vajaatoiminta syntyy, kun laskimoiden läpät (syvissä, pinnallisissa tai yhdyslaskimoissa) eivät toimi oikein ja sallivat veren takaisinvirtauksen (refluksin).

Siihen voi liittyä myös laskimotukos (esim. verihyytymän vuoksi)  ⁶. Laskimoiden toiminta häiriintyy, mikä johtaa laskimopaineen kohoamiseen  ^7  8. Noin 40–50 % laskimosäärihaavoista johtuu pinnallisten ja yhdyslaskimoiden vajaatoiminnasta. Näissä tapauksissa syvät laskimot toimivat  ⁴  yleensä normaalisti.

Krooninen laskimoiden vajaatoiminta diagnosoidaan kliinisten oireiden perusteella. Krooninen kohonnut laskimopaine näkyy iholla muutoksina, joihin lukeutuvat:

• turvotus
• näkyvät hiussuonet nilkan ympärillä
• troofiset ihomuutokset, kuten hemosideriinin kertymisestä johtuva hyperpigmentaatio
• vaalea fibroottinen ihoalue (atrophie blanche)
• ihon ja ihonalaiskudoksen kovettuminen (lipodermatoskleroosi)
• staasiekseema⁹

Potilailla, joilla on krooninen laskimoiden vajaatoiminta, pohjelihasten laskimoveren heikko pumppauskyky johtaa laskimosäärihaavojen syntymiseen ja hitaaseen paranemiseen. Tämän vuoksi alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnan hoitoon käytetään kompressiohoitoa.^5, 10

Laskimosäärihaavoille altistavia riskitekijöitä on paljon, esimerkiksi perimä, ylipaino, laskimotukokset ja ikä  ^4 10. On merkittävää, että laskimosäärihaavat uusiutuvat jopa 70 prosentilla riskiryhmään kuuluvista  ⁴. Yli 95 % laskimosäärihaavoista syntyy polven alapuolelle, yleensä kehräsluiden alueelle. Haavat voivat olla yksittäisiä tai kehämäisiä  ¹¹.

Vaikutus talouteen ja terveydenhuoltoon

Isossa-Britanniassa laskimosäärihaavojen hoitokustannusten on arvioitu olevan noin 400 miljoonaa puntaa (600 miljoonaa euroa) vuodessa  ^12  13 . Suurin osa näistä kustannuksista aiheutuu kotisairaanhoidosta: Isossa-Britanniassa kotisairaanhoitajat käyttävät jopa puolet työajastaan säärihaavojen hoitoon  ^12  13.

Lääkäreiden tuleekin ymmärtää, että laskimosäärihaavat paranevat varmemmin sairaalahoidossa, kun potilaan jalka saadaan pysyvästi koholle¹⁴.

Aivan liian usein varhaiseen ennaltaehkäisevään hoitoon ei ryhdytä. Tämä johtuu siitä, että laskimosäärihaavoista kärsiviä potilaita on yhä enemmän, sairaalapaikoista on pulaa, sairaalahoito on kallista ja laskimosäärihaavoista kärsivät ikääntyvät potilaat haluavat säilyttää itsenäisyytensä  ¹⁴.

Vaikutukset potilaiden elämänlaatuun

Laskimohaavaumat ovat usein krooninen sairaus, ja potilaat kokevat pitkittyneen ihon paranemisen ja sen jälkeen haavauman uusiutumisen syklin (lue lisää haasteista). Tämä haavan paranemisen ja uusiutumisen sykli toistuu joskus vuosikymmenien ajan, ja siihen liittyy infektioita, jotka kaikki voivat heikentää elämänlaatua.¹⁵

Optimaalinen hoito: Psykososiaaliset ja kipureaktiot

Laskimosäärihaavoja hoidetaan yleensä kunnallisella tasolla, mutta terveyskeskuslääkäreillä ja kotisairaanhoitajilla on usein rajoitetusti aikaa potilaille, ja se kuluu useimmiten kliiniseen hoitoon  ¹⁵. Laskimosäärihaavojen psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia ei ole huomioitu kliinisissä ohjeissa, vaikka niihin lukeutuvat sosiaalinen eristäytyminen, ahdistuneisuus ja masennus erityisesti silloin, kun haavat erittävät runsaasti ja ovat kivuliaita  ¹⁵.

Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui 49 kroonisista haavoista kärsivää potilasta, joiden hoidossa käytettiin atraumaattisia ja perinteisiä sidoksia, todettiin, että atraumaattisilla sidoksilla hoidettujen potilaiden kokema kipu ja stressi sidosten vaihdon yhteydessä oli vähäisempää  ¹⁶.

Optimaalinen hoito ja säärihaavasta huolehtiminen: sidoksen valinta ja M.O.I.S.T. malli

Kuten useimpien haavatyyppien kohdalla, myös laskimohaavoista kärsiville potilaille on hyötyä sopivasta sidoksen valinnasta ja M.O.I.S.T.-mallin soveltamisesta. 

Sidosten valinta ja M.O.I.S.T.-hoito täydentävät toisiaan. Paikalliset haavanhoitovaihtoehdot, kuten sidokset, valitaan paranemisen tavoitteiden ja toimenpiteiden perusteella, kuten tasapainoisen kostean paranemisympäristön luominen tai kudosten hapetuksen parantaminen, jotka ovat kaksi M.O.I.S.T.-mallin keskeistä ominaisuutta.

M.O.I.S.T. malli on lyhennys sanoista:

• Moisture balance: Tasapainoisen, kostean paranemisympäristön luominen
• Oxygen balance: Kudosten perfuusion ja paikallisen hapetuksen parantaminen haavan pohjalla
• Infection control: Haavan infektion ehkäiseminen tai olemassa olevan infektion hoitaminen
• Supporting strategies: Tukevan haavaympäristön luominen paranemisen edistämiseksi
• Tissue management: Kuolleen kudoksen ja jäänteiden poistaminen terveen granulaatio- ja epiteelikudoksen muodostamiseksi

M.O.I.S.T.-periaatteita voidaan soveltaa monenlaisiin kroonisiin haavoihin, mukaan lukien laskimosäärihaavoihin, ja M.O.I.S.T.-menetelmän soveltamisen on osoitettu auttavan kyseisiä haavoja ”parantumaan tai parantumaan kokonaan”.¹⁶